Andrzej Sapkowski - Viimeinen toivomus
Andrzej Sapkowskin Viimeinen toivomus (1993) esittelee fantasiamaailman, jossa vilisee stryksejä, mantikoreja ja lohikäärmeitä, kimairoita, griipejä sekä vampyyrejä ja jos jonkinlaista hirviötä. Ihmisten turvallisuudesta huolehtivat noiturit – halveksitut mutantit, jotka tappavat hirviöitä rahasta.
Kirja koostuu kehyskertomuksesta ja kuudesta novellista,
jotka kertovat noituri-Geraltin hirviöjahdeista. Vaikka kaikki novellit
kertovatkin samasta aiheesta, kirja ei käy puuduttavaksi, vaan se onnistuu
luomaan jokaiseen tilanteeseen vaadittavan tunnelman ja imaisemaan taisto
kerrallaan mukaansa. Kuvausta kirjassa on runsaasti ja se on hyvin eläväistä ja
luo todentuntuisen kuvan noiturien maailmasta. Varsinkin taistelukohtauksia
kuvataan paljon. Mielestäni ehkä jopa liikaakin. Kirjan kieli on virkistävää,
sillä siitä huomaa, että kirja on kirjoitettu 20 vuotta sitten, muttei
kuitenkaan liiaksi. Osuutensa asiaan on varmaan suomennoksella, joka on
ilmestynyt vain neljä vuotta sitten.
Parasta kirjassa ovat
kuitenkin viittaukset vanhoihin satuihin. Kirjailija tosin on vääntänyt sadut
aivan mutkalle ja todellinen hirviö ei aina olekaan se ilmiselvin. Esimerkiksi
kirjan Renfri muistuttaa erehdyttävästi Lumikkia, vaikka onkin Lumikkia paljon
julmempi ja väkivaltaisempi. Myös elävän linnan isäntä, Nivellen, on kuin
ilmetty Hirviö Kaunottaresta ja Hirviöstä. Nivellenin ennustukselle ei
kuitenkaan riitä pelkkä suudelma Siltä Oikealta, vaan käypään hintaan tarvitaan
myös kuolema.
Viimeinen toivomus on
kaiken kaikkiaan todella hyvä kirja yli 20 vuotta vanhaksi kirjaksi. Muutamat
vanhahtavat sanat siellä täällä tuovat kirjaan väriä ja vanhat kansan sadut
ovat kekseliäs idea. Suosittelisin kirjaa ihmisille, jotka pitävät miekka ja
magia -fantasiasta.