Eriskummallisen tylsää kerrontaa ★★☆☆☆

Ramson Riggs - Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille

Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille (2011) on Ransom Riggsin esikoisromaani, joka sijoittuu omaan maailmaamme, mutta sekoittaa mukaan myös fantasiaa ja hieman scifin piirteitäkin. Kirja kuljettaa lukijansa nykyhetkestä toiseen aikakauteen ja paljastaa meille, mitä hirviöitä varjoissa oikeasti piileskelee.

Kirjassa 16-vuotias Jakob menettää isoisänsä traumaattisen tapahtuman seurauksena ja isoisän vanhat tarinat nousevat takaisin mieleen muistojen kätköistä. Tarinoiden todenperäisyys jää häiritsemään Jakobin mieltä ja hän suuntaakin isänsä kanssa isoisän lapsuudenkotiin, neiti Peregrinen lastenkotiin. Walesin rannikon tuntumassa olevalla pienellä saarella Jakob alkaa tutustua isoisänsä menneeseen elämään ja törmää vaarallisiin salaisuuksiin, jotka isoisä koetti säilyttää häneltä.

Kirja juoni ei ole mitenkään erikoinen ja aika tylsähkö teksti saa kirjan laahaamaan, minkä ansiosta kirjaa on raskas lukea. Juoni itsessään liikkuu myös hitaasti ja se onnistuu nappaamaan mielenkiinnon vasta kirjan viimeisellä kolmanneksella, eikä sitäkään kestä kauaa, vaan mielenkiinto lopahtaa parinkymmenen sivun jälkeen. Muutama yllätyksellinen kohta juonessa on ja niiden avulla kirjan jaksoi kahlata läpi.

Kirjan hahmot, Jakob mukaan lukien, jäävät laimeiksi ja kaksiulotteisiksi ilman syvyyttä. Tuntuu kuin katsoisi valokuvaa: näkee henkilöstä vain yhden puolen. Itse neiti Peregrine oli ehkä kirjan kiinnostavin hahmo, vaikka hänestäkin sai hyvin rajoittuneen kuvan. Vaikka kirjassa oikeastaan vain sivuttiin varjoissa lymyileviä hirviöitä, nekin vaikuttivat mielenkiintoisemmilta kuin itse henkilöhahmot.

Kuva: Le Maque Rouge -blogista

Tarinan lomassa esitellyt vanhat valokuvat toivat kirjaan vähän väriä ja niiden mustavalkoinen melankolia sävytti kirjaa hieman kauhun suuntaan. Ne tuntuivatkin olevan kirjan parasta antia ja tarina jäi hieman niiden varjoon.

Odotin kirjalta enemmän ja petyinkin siihen, että hyvä idea oli saatu pilattua huonolla tarinankerronnalla. Lukukokemus olikin loppujen lopuksi varsin laimea ja kirjan läpikahlaaminen oli välistä jopa tuskallista. Sarjassa on ilmestynyt toinen osa englanniksi, mutta en todellakaan odota sen ilmestymistä suomeksi ja tuskin edes aion sitä lukea.

Julma Lumikki ja tuhannet hirviöt ★★★☆☆

Andrzej Sapkowski - Viimeinen toivomus

Andrzej Sapkowskin Viimeinen toivomus (1993) esittelee fantasiamaailman, jossa vilisee stryksejä, mantikoreja ja lohikäärmeitä, kimairoita, griipejä sekä vampyyrejä ja jos jonkinlaista hirviötä. Ihmisten turvallisuudesta huolehtivat noiturit – halveksitut mutantit, jotka tappavat hirviöitä rahasta.

Kirja koostuu kehyskertomuksesta ja kuudesta novellista, jotka kertovat noituri-Geraltin hirviöjahdeista. Vaikka kaikki novellit kertovatkin samasta aiheesta, kirja ei käy puuduttavaksi, vaan se onnistuu luomaan jokaiseen tilanteeseen vaadittavan tunnelman ja imaisemaan taisto kerrallaan mukaansa. Kuvausta kirjassa on runsaasti ja se on hyvin eläväistä ja luo todentuntuisen kuvan noiturien maailmasta. Varsinkin taistelukohtauksia kuvataan paljon. Mielestäni ehkä jopa liikaakin. Kirjan kieli on virkistävää, sillä siitä huomaa, että kirja on kirjoitettu 20 vuotta sitten, muttei kuitenkaan liiaksi. Osuutensa asiaan on varmaan suomennoksella, joka on ilmestynyt vain neljä vuotta sitten.

Parasta kirjassa ovat kuitenkin viittaukset vanhoihin satuihin. Kirjailija tosin on vääntänyt sadut aivan mutkalle ja todellinen hirviö ei aina olekaan se ilmiselvin. Esimerkiksi kirjan Renfri muistuttaa erehdyttävästi Lumikkia, vaikka onkin Lumikkia paljon julmempi ja väkivaltaisempi. Myös elävän linnan isäntä, Nivellen, on kuin ilmetty Hirviö Kaunottaresta ja Hirviöstä. Nivellenin ennustukselle ei kuitenkaan riitä pelkkä suudelma Siltä Oikealta, vaan käypään hintaan tarvitaan myös kuolema.

Viimeinen toivomus on kaiken kaikkiaan todella hyvä kirja yli 20 vuotta vanhaksi kirjaksi. Muutamat vanhahtavat sanat siellä täällä tuovat kirjaan väriä ja vanhat kansan sadut ovat kekseliäs idea. Suosittelisin kirjaa ihmisille, jotka pitävät miekka ja magia -fantasiasta.

Hannu Rajaniemi - Fraktaaliruhtinas ★★★☆☆

Miltä tuntuisi, jos voisit matkustaa avaruuden halki jättimäisellä avaruusaluksella ja kun kysyisit kapteenilta, milloin olette perillä, avaruusalus, jolla juuri olet matkaamassa, vastaisi sinulle? Tähän kysymykseen Rajaniemi vastaa romaanissaan Fraktaaliruhtinas (2013) kyyditsemällä lukijat huimaa vauhtia avaruuden halki takaisin siniselle planeetallemme.

Rajaniemen tulevaisuudessa Maapallo on aavikoitunut ja jäljellä on enää yksi kaupunki, villiaavikon ympäröimä Sirr. Sirrissä asuu jäljelle jäänyt osa ihmiskunnasta sekä avaruuden muista kolkista tulleita asukkaita. Elämä siellä ei ole helppoa, vaarana on koko ajan saada tartunta villikoodista, villiintyneestä nanotekniikasta, joka mutantoi tartunnansaajat.

Kvanttivarkaasta tutut le Flambeur, Mieli ja Perhonen ovat tälläkin kertaa mukana. Fraktaaliruhtinaassa Rajaniemi onnistuu valottamaan henkilöiden taustoja siitä hämärästä, johon Kvanttivaras ne jätti. Henkilöiden ajatukset ja tekojen syyt selviävät paremmin, kun heidän taustansa ovat paremmin tiedossa, eivätkä henkilöiden teot enää vaikuta niin satunnaisilta kuin edeltäjässä.

Vaikka kirja sijoittuu maapallolle, mikään ei viittaa meidän maailmaamme, vaan kirjan todellisuus on otettu hyvin huomioon kirjoittamisessa. Kirjan kieli on muutenkin sujuvaa ja eläväiset vertaukset ovat erityistä herkkua. Kvanttivarkaasta tuttu kvanttifysiikan termistön määrä ei ole juuri vähentynyt, mikä hieman latistaa kirjan tunnelmaa, jos niitä ei ymmärrä. Mutta jos on välittämättä siitä, ettei kaikkia sanoja välttämättä ymmärrä vaan heittäytyy kirjan vietäväksi, lukukokemus on säväyttävä. Tapahtumat seuraavat toisiaan hengästyttävää tahtia, mutta kirja ei silti kompastu omaan vauhtiinsa vaan juoni on taidokkaasti rakennettu. Kirjan maailma kuitenkin kärsii hivenen vauhdista. Se on hyvin monimutkainen ja useat esineet ja asiat jäävät hämärän peittoon.

Fraktaaliruhtinas on selvä kehitysaskel Kvanttivarkaasta. Vaikka kirjan maailma jää hämärään, se kuitenkin vastaa useaan kysymykseen ja kertoo trilogian maailmanjärjestyksestä enemmän. Kokonaisuudessaan kirja on keskivertoa parempi scifi-kirja, muttei kuitenkaan mikään helmi.

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla